Aikaa kyllä, kulunut sitten viime vierailun. Välissä tapahtunut yhtä sun toista. No,pojilla koulun alkuun viikko.Sitä hiukan odotellaan.Esikoiseni erityisesti.Mietityttää josko läksyjä paljon tai vähän.Mitenhän se taksikyyti?Uusi asia sekin.

Tänään, kesken kaiken Esikoinen kysyi mitä on kuoleminen.Ilman että perhettämme se olisi juuri nyt koskettanut. Sanoin ettei kuolemaa kannata pelätä.Se tulee kun sen aika on ja jokainen kuolee joskus. Tietysti se itkettää ja ikävä tulee kenestä luopumaan joutuu, mutta se on elämän kiertokulku. Esikoinen oli sitä mieltä, että sitä pitäisi pelätä. Kerroin ettei kannata, silloin jää elämä elämättä, jos kuolemaa odottaa ja pelkää.Jää monta hyvää asiaa kokematta.

Mistä lie moiset ajatukset...pieneen päähän ilmaantui.Sanoin heille myös, että itselleni, äitinä pahinta on,jos joutuisin heistä luopumaan.

 

Meidän esikoisella oli jo pienestä pitäen "hassuja juttuja". Hän oli rauhallinen, mutta aistiherkkä. Eli esim.keväällä siirtyminen pitkähihaisesta lyhythihaiseen paitaan oli hankalaa. Puuro piti olla just samalaista-aina. Kun yleensä tein puurot maito-vesiyhdistelmään, ja kerran pelkkään maitoon, niin Esikoinen huomasi tämän makueron eikä suostunut syömään. Ikää oli noin 4v.

Lapsiryhmässä johtaja ja pomo.

Aakkoset oppi tosiaan 2 vuotiaana, ja luki sujuvasti 2,5 vuotiaana "Kolme pientä kissan poikaa"-kirjaa. Oli siinä meikäläisellä ihmettelemistä, miten joku voi osata lukea ilman, että on opetettu...

Enempi ongelmia oli sosiaalisissa tilanteissa.Jos AS-lapsi ajattelee autoja, AS-lapsen mielestä kaikki muutkin ajattelee autoja.Eli puuttuu empatia.

AS-elämää helpottaa rutiinit ja ennakointi. Monet asiat tulee valmistella. Hänelle on hyvää antaa aikaa "sulatella." Jos aiemmin ilmoitin"nyt lähdetään kauppaan", oli meteli valmis ja kaos pystyssä. Nyt kun ossan sen ilmoittaa ajoissa, on siirtyminen paljon helpompaa.

Niin monta on AS-tapausta kuin on lastakin. Eli jokainen on erilaisensa.Yleisesti voi sanoa, että AS-lapset on nk.keskivertoa älykkäämpiä ( anteex, tää keskiverto on itsestäni järkyttävä sana) , mutta he tarvitsevat tukea ja kuntoutusta sosiaalisissa tilanteissa.

Meillä voisi kuvata Esikoista sanoilla: omaehtoinen, valikoiva ruoan suhteen,sääntö orientoitinut, määräilee toisia, voimakastahtoinen, herkät aistit, hyvä muisti, HAASTAVA mutta RAKAS.

Esikoisemme on myös mielellään hakeutunut aikuisten seuraan juttelemaan, jotkut ovatkin kokeneet hänet ns.pikkuvanhaksi.

Johtuneeko sitten AS:stä vaiko  mistä, mutta sana on hallussa.Eräs mieleen painunut tapaus; Pojat leikki mummolan tuvassa pallolla. Olin tietty muutaman kerran kehottanut lopettamaan ennekuin jotain särkyy. Ja sitten se tapahtui------mummon maljakko kaatui ja rikki. Otin pojilta pallon, johon Esikoinen kyynelsilmin reagoi;" Äiti, ensin sinä teet kaksi näin kilttiä poikaa ja sitten sinä olet noin ilkeä.Sano miksi, sano miksi?"

Siinäpä sitä miettimistä kerrakseen.

......kysyi ylilääkäri palautekeskustelussa, siis meiltä vanhemmilta. Ensin tyrmistyin mokomaa kysymyksen asettelua.Siitä kun tokenin, sain sanottua, jotta mitä väliä mikä se diagnosi on,pääasia että selviää miten esikoistamme voi auttaa nyt ja tulevaisuudessa.

Ennen muinoinhan luultiin, että Aspergerlapsi on huonosti käyttäytyvä ja ainakin huonosti kasvatettu. Onneksi nyt asiat on toisin.

Kuten esikoisemme kysyi;"Äiti, miksi mulla on AS?" Hetken miettimisen jälkeen vastasin;" Sitä ei voi tietää, mutta se on yhtä luonnollista kuin että joku on vasenkätinen, joku oikeakätinen tai että sulla on siniset silmät."

Tänä aamuna sain a-haa elämyksen  mistä haluan kirjoittaa ja mitä haluan jakaa teidän kanssa. Tunnelmia, tuntemuksia, kokemuksia yrittäjäperheen arjesta, aspergerlapsen tuomasta ilosta ja haasteesta sekä nuorimmaisen ajatuksia tästä kaikesta.

Esikoisemme osasi aakkoset 2 vuotiaana, luki sujuvasti 2,5 vuotiaana, eka luokalla selvisi jo kolmosluokan tasoisista matikantehtävävistä, jotain poikkeuksellista oli ilmassa ja havaittavissa. Kun viime talvena saimme nyt 9-vuotiaalle diagnoosin, 7-vuotias juniori tuumasi; "Sähän olisit tyhmä kuin vasemman jalan saapas, ellei sulla olis tota hemmetin aspergeniä."

Totuus lapsen suusta, näinhän sitä sanotaan.

Vilaisepa sitten "Kevennystä päivään ja hymyä huuleen". Eiköhän ala hymy karehtia huulilesi...