Aikaa kyllä, kulunut sitten viime vierailun. Välissä tapahtunut yhtä sun toista. No,pojilla koulun alkuun viikko.Sitä hiukan odotellaan.Esikoiseni erityisesti.Mietityttää josko läksyjä paljon tai vähän.Mitenhän se taksikyyti?Uusi asia sekin.

Tänään, kesken kaiken Esikoinen kysyi mitä on kuoleminen.Ilman että perhettämme se olisi juuri nyt koskettanut. Sanoin ettei kuolemaa kannata pelätä.Se tulee kun sen aika on ja jokainen kuolee joskus. Tietysti se itkettää ja ikävä tulee kenestä luopumaan joutuu, mutta se on elämän kiertokulku. Esikoinen oli sitä mieltä, että sitä pitäisi pelätä. Kerroin ettei kannata, silloin jää elämä elämättä, jos kuolemaa odottaa ja pelkää.Jää monta hyvää asiaa kokematta.

Mistä lie moiset ajatukset...pieneen päähän ilmaantui.Sanoin heille myös, että itselleni, äitinä pahinta on,jos joutuisin heistä luopumaan.